Youtube käyttää ratkaisussaan geoblokkausta, mikä perustuu palvelua käyttävän henkilön IP-osoitteeseen. Yksittäinen IP-osoite on sidottu IP-osoiteverkkoon ja tätä kautta sen omistavaan palveluntarjoajaan. Palveluntarjoaja on taas rekisteröinyt IP-verkon tietyssä maassa. Näin tietty IP-verkko voidaan liittää yksittäiseen maahan, ja kyseinen IP-verkko voidaan sulkea palvelusta ulos.

Esto on helppo kiertää välityspalvelimen (Proxyn) käytöllä. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa selaimeen lisäosan (AddOn) asentamista, jolloin verkkopalvelu luulee liikenteen tulevan sallitulta alueelta.

Evästeet – kauppalehti.fi

Kauppalehti käyttää estoratkaisussaan selaimeen tallennettavaa evästettä (Cookie). Evästeeseen kerätään luettujen uutisten määrää ja sallitun rajan ylittyessä yksinkertaisella sivuston sisällön näyttämiseen (Javascript) perustuvalla estolla estetään uutisen katselu.

Eston voi kiertää yksinkertaisesti tyhjentämällä selaimen välimuistin kun raja tulee täyteen tai vaihtamalla selainta. Tällöin evästeen poistuessa sallittujen uutisten raja nollautuu. Toinen vaihtoehto on käyttää mainosten estoon käytettyä Adblock-lisäosaa, jolloin selaimelle voi opettaa Kauppalehden eston olevan mainos, jota ei haluta nähdä ja näin estoon käytetyn javascriptin avautumisen voi estää.

Onko olemassa toimivaa rajoitinta julkiselle verkkopalvelulle?

Molemmissa tapauksissa estot ovat teknisesti toisistaan poikkeavia ja helposti kierrettävissä täysin laillisesti ilman suurta teknistä osaamista. Helpoiten toimivan rajoittimen voi rakentaa vaatimalla rekisteröitymistä, mutta kuka on valmis rekisteröitymään esimerkiksi Kauppalehden palveluun kun samat uutiset näkyvät myös monesta muusta suomalaisesta verkkopalvelusta ilmaiseksi ilman rekisteröitymistä?

Onko joku tavannut toimivaa rajoitinta, mikä ei perustu rekisteröitymispakkoon? Itse ainakin tyydyn Chromen Adblock- ja Stealthy-lisäosiin.

HTML 5 avuksi

www-sivujen teossa tutuksi tullut html kieli nousee apuun. Uusimman viidennen version mukana tuomat ominaisuudet mahdollistavat saman sovelluksen toiminnan usealla eri päätelaitteella. Käytännössä sovellus toimii vain kirjanmerkkinä verkkosivulle joka avataan päätelaitteen selaimessa.

Hyvänä esimerkkinä toimii Facebookin lokakuussa julkistama HTML5 kielellä tehty natiivi iOS-sovellus. Käyttäjä ei sovellusta käyttäessään huomaa eroa perinteisen sovelluksen ja uuden www-sivuun perustuvan toteutuksen kanssa.

Valmista ei vielä kuitenkaan ole

Päätelaitteiden selainten tuki HTML 5 kielelle ei vielä ole täydellistä. Hyvässä kärjessä kisailevat Firefox, Safari ja Googlen Chrome kun yritysmaailmassa vielä laajalti käytössä oleva IE raajaa kärjessä (kun kaikki linkin punaiset muuttuvat vihreäksi ollaan jo lähellä). Lisäksi suurilla markkina-alueilla kuten Kiinassa IE:n osuus on vielä lähes neljännes kaikista selaimista.

Arvion mukaan HTML 5 on pääasiallisessa käytössä vasta vuoden 2020 tienoilla. Nyt on kuitenkin oikea hetki ottaa ensimmäiset askeleet oikeaan suuntaan.

Verkkotunnusten päätteistä, TLD:stä (Top Level Domain) päättää kansainvälinen järjestö ICANN (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers). Verkkotunnusten päätteitä, kuten .FI, on eilen päivätyn listan mukaisesti 312 kappaletta. Esimerkkinä verkkotunnuksen pilvi voi siis hankkia 312 eri päätteellä, joista .com on vain yksi. Tämä saattaa sekoittaa, sillä jokainen pääte voi olla eri omistajalla ja ohjata täysin eri palveluun.

Aivan näin helppoa tämä ei kuitenkaan ole. Eri päätteiden verkkotunnuksia hallinnoivat eri toimijat. Suomessa .FI päätettä hallinnoi Viestintävirasto. Tämä taas mahdollistaa eri hinnoittelun sekä erilaiset ehdot ja vaatimukset verkkotunnusten rekisteröintiin. Esimerkkinä .FI päätteisen verkkotunnuksen saamiseksi tulee hakijan olla suomalainen yritys, yhteisö tai yksityishenkilö, jolla on pysyvä osoite Suomessa. Lisäksi verkkotunnusten siirtämisessä toiselle henkilölle tai yritykselle voi olla suuriakin eroja.

Onko verkkotunnuksella merkitystä?

Usein sopiva pääte verkkotunnukselle valitaan sivun kieliversion tai yrityksen markkina-alueen mukaan. On helppo profiloitua suomalaisena yrityksenä kotisivujen ja sähköpostien osoitteen päättyessä .FI päätteeseen. Toisaalta .SE päätteinen osoite viittaa ruotsalaiseen toimijaan. Harvempi kuitenkin enää kiinnittää huomiota verkkotunnukseen, sillä oikea sivu löytyy hakukoneen kautta.

Onko verkkotunnus käyntikortti Internetissä vai onko merkityksetöntä millä osoitteella verkkosivut aukeavat? Verkkokauppiaille verkkotunnuksella pitäisi ainakin olla merkitystä, sillä luotettavuus verkkoliiketoiminnassa pitää olla kohdallaan. Menisitkö lastentarvikkeiden verkkokauppaan, jonka osoite päättyisi .xxx päätteeseen?

Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen

ICANN on päättänyt vapauttaa verkkotunnusten päätteet rajoituksista. Nyt siis kuka tahansa (riittävästi rahaa omaava) taho voi hankkia itselleen vaikka .PILVI päätteen. Edullisella 185 000$ aloitusmaksulla ja 25 000$ vuosimaksulla pääte on sinun. Itse näen kuitenkin parempaa käyttöä tuolle rahamäärälle, joten minun puolesta .PILVI on vapaasti haettavissa

Millaisia verkkotunnuksia ja päätteitä näemme tulevaisuudessa?

Useimmiten internetsivu palvelee yhtä kolmesta tarkoituksesta: tieto, verkkokauppa tai ylimääräisen ajan kuluttaminen. Tiedon esimerkkinä käy lähes minkä tahansa yrityksen kotisivut, josta löytyvät perustiedot yrityksestä sekä mahdollinen markkinointimateriaali. Verkkokaupan tapauksessa edelliseen liitetään ostokanava.

Ylimääräisen ajan kuluttamisen internetsivulla ei ole profiilia. Ainoa tarkoitushan saada käyttäjän vapaa-aika kulumaan joutuisasti. Mikä onkaan mukavampaa, kun selailla Facebookissa muiden vanhoja päivityksiä tai katsoa kuvia edesmenneestä Kim Jong-Ilistä katsomassa asioita.

Miten verkkopalvelut on tehty?

Verkkosivu koostuu kolmesta eri osasta: tekstistä, kuvista sekä tietokannassa olevasta sisällöstä. Yksinkertaisimmillaan verkkosivu on .html päätteellä nimetty tekstitiedosto, johon on kirjoitettu haluttu sisältö (esimerkiksi yrityksen yhteystiedot). Kun verkkosivuille halutaan ulkoasu määritellään se usein erillisessä tekstitiedostossa. Mikäli sivuille halutaan kuvia tulee nämä ”lisätä” sivuston tekstitiedostoon.

Nykyaikaiset sisällönhallintajärjestelmät käyttävät yksittäisten tekstitiedostojen sijaan tietokantaa sivuston sisällön tallentamiseen. Tällöin sivuston tekstitiedosto ”kysyy” tietokannalta mitä tekstiä missäkin kohtaa sivua pitäisi olla. Tämä mahdollistaa tiedon paremman hallinnan ja verkkosivun sisällön päivittämisen ilman muutoksia verkkosivun ”koodiin”.

Saman asian voi (onneksi) tehdä n+1 eri tavalla

Aivan näin yksinkertaista internetsivun toteutus ei ole. Sivun käyttömukavuuteen vaikuttaa sivun koodin lisäksi käytettyjen kuvien koko sekä mahdollisen käytetyn tietokannan kyselyjen rakenne. Lisäksi sivua voidaan optimoida esimerkiksi niin, että eniten avatut sivut ovat kooltaan pienempiä ja aukeavat käyttäjille nopeammin.

Usein työ verkkosivujen kanssa jätetään kuitenkin siihen, kun verkkosivut ovat valmiit. Puutteet sivuston optimoinnissa korvataan palvelimen isommalla kapasiteetilla. Käyttämällä aikaa kysymyksiin mitä, kenelle ja miten säästyy todennäköisesti useita euroja verkkopalvelun kustannuksissa.

Nykypäivää ovat (valitettavasti) Elisa Viihteet ja Sonera Koti TV:t, jotka tuovat IPTV:n omaan vanhan koulukunnan televisioon. HD-tason kuvaa janoavat joutuvat päivittämään vanhan Saloran putkitelkkarinsa nykypäivän LED-tauluun. Uusi TV ei tosin poista sitä ongelmaa, ettei Elisan Viihdettä tai Soneran Koti TV:tä ole tarkoitettu käytettäväksi. Vai voiko olla nykypäivää odottaa yli 10min television käynnistymistä ja vihdoin kun TV on päällä saa nauttia verkkoyhteyden katkeilusta johtuvaa pikselöityvää TV-lähetystä?

Piilaaksossa käydään kovaa kilpaa vuoden 2012 TV-Internet herruudesta: Google ja Apple kehittävät, todennäköisesti lähes identtisiä, omilla iOS / Android käyttöjärjestelmillään varustettuja TV-laitteitaan. Kohta Angry Birdsiä voi pelata televisioruudulta mainoskatkon aikana omalta sohvalta, sähköposteista tulee ilmoitukset ruudulle kesken elokuvan loppukohtauksen ja sosiaaliseen mediaan päivitetään automaattisesti kanavat ja ohjelmat mitä kulloinkin katsotaan.

Tämänkin kilpailun ratkaisee varmasti se, kumpi kerkeää markkinoille ensimmäisenä määrittämään standardit palvelun käyttöön. Kuluttajilla päätösvaltaa ei ole. Pakkohan semmoinen on saada jos muillakin on?

Oma ymmärrys loppuu jo kesken. Miksi Internet pitää saada jokaiseen kodin sähkölaitteeseen? Mikä pakkomielle Internetin yhdistämisestä kaikkeen on tullut? Jo nyt kotisohvalle saa älypuhelimen, tabletin tai miniläppärin jotka kaikki ajavat varmasti samat ominaisuudet mitä TV-laitteeseen liitetty Internet tuo tullessaan. Älypuhelimen ja tabletin saa jo toistamaan Angry Birdsin täysikokoisena TV:stä, langattomasti.

Onko TV-internet markkinaherrojen luomaa keinotekoista tarvetta vai onko tässä nyt oikeasti joku juttu?

Missä meni vikaan laitteen ollessa kunnossa? Käytettävyydessä.

Toisaalta puhelin myi, Nokia jäi samalle tielle ja lopputuloksesta nautitaan nyt yhdessä Microsoftin kanssa. Onnistumisesta päättää sijoittajat, palvelun tai tuotteen tulevaisuudesta yrityksen johto. Nokian osake pyörii Helsingin pörssissä 4 euron tuntumassa ja Älypuhelinyksikköä ollaan kauppaamassa Microsoftille. Tulkitse nyt siitä onko se onnistumista vai ei?

Unohdetaan historia ja mietitään nykyhetkeä. Internetpalveluita nousee ja kuolee päivittäin. Oma mielenkiinto keskittyy tällä hetkellä ”Facebookin tappajaan” Google+ -palveluun. Palvelulla pitäisi olla kaikki mahdollisuudet, mutta silti käyttäjiä ei juuri ole. Miksi siirtyä Google+:aan jos Facebookissa on jo luonut ”standardin” sosiaalisen median käyttöön?

Kuka kehittäisi palvelun, jonka käyttöä ei tarvitse opastaa? Lopputulos vaatinee jo keinoälyä sekä käyttäjän mukaan muuttuvan käyttöliittymän. Se lienee sitten vuotta 2020 kun tällainen toteutus nähdään kuluttajien käytössä? Onneksi tätä ennen rahansa voi käyttää markkinointikoneiston keksimiin käyttökelvottomiin turhakkeisiin.

Ei sormellaosoittelua

En halua nauraa AppEnginen kanssa yllätyksiä kokeneille. Useimmiten vain oppirahojen maksamisen kautta, kun budjettiin on yllätyksellisesti tehtävä tilaa, huomaa tekemänsä virheet. AppEngine toimii hyvänä esimerkkinä.

Pilvihuumassa voi unohtua luvattoman helposti, että odottamattomat tekijät voivat aiheuttaa palveluntarjoajille hinnannostopaineita, jotka siirretään sellaisenaan asiakkaille. Sopimus antaa vastaavassa tilanteessa suojaa.

Maailma ei ole ennakoitavissa. Takavuosina muistan Kiinan järjestäneen suuren merisotaharjoituksen Taiwanin lähistöllä, joka kylmensi kansainvälistä politiikkaa maiden ja muiden suurvaltojen välillä. Tykkivenediplomatian ei luulisi vaikuttavan heti normaalin kuluttajan tai bisnespäättäjän arkeen. Kyseinen tapaus kuitenkin nosti muistikampojen hintaa rajusti ylöspäin liki yhdessä yössä, koska Taiwan sattui olemaan yksi suurimmista keskusmuistin valmistajista maailmassa. Toisaalta Taipeista sai kriisin aikana kiinteistöjä suhteellisen halvalla.

Viisastelija voi tietysti ennakoida seuraavan öljykriisin ajankohdan ja tämän vaikutukset IT-palveluiden hintoihin. Maksan ilomielin vinkistä.

Kasva lihaksien mukana

Yleensä yritykset kasvavat ja aikuistuvat asiakkaidensa mukana. Jos suuri osa toiminnan juoksevista kuluista menee pelkän laskentakapasiteetin tai muiden IT-palveluiden ostamiseen, kannattaa varmistaa, että hintojen nostopaineen voi siirtää omalle asiakkaille vähintään sopimuksen tasolla. Ostaja tuskin tästä tykkää.

Ennen kaiken laskentakapasiteetin siirtämistä pilveen kannattaa käydä läpi hinnannousun aiheuttamat riskit omalle toiminnalle. En neuvo ketään säilyttämään palvelimia siivouskomeroissa.  Harkitse sen sijaan onko hintariskin kannalta järkevää hajauttaa palvelut useammalle tarjoajalle ellei sitovaa määräaikaista sopimusta ole varmistamassa budjettia.

Tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia tarjoavat Eucalyptuksen kaltaiset hallintatyökalut, joiden avulla laskentakapasiteetin voi toteuttaa periaatteessa mistä vain. Tulevaisuus on kuitenkin vasta huomenna ja IT-osasto tekee päätöksiä tänään.

Lopulta musiikki oli vain osa Applen iCloudia, joka noin päällisin puolin tuli IOS5:n kautta ulos. Annoin ja annan edelleen runtua iCloudille, koska musiikkipuoli ei tarjoa vastaavaa ketteryyttä mitä haastajat.

Leivo itte parempi

Nokiaa ja nokialaisia on syystä ja vähemmän syystä kivitetty tarpeeksi. Yhden välipuhelinmallin julkaisu Suomen kaltaisilla mikromarkkinoilla ei vielä pulasta pelasta. En myöskään ymmärrä kakkosprioriteettina olevan käyttöjärjestelmän asettamista hengityskoneeseen.

Nokian toimesta julkisesti annettu kevyt piikittely kilpailevien käyttöjärjestelmien ajattelutavan vanhuudesta on toisaalta kohdallaan.

Miksi applikaatiot ja näiden data pitää ladata paikallisesti puhelimelle? Eikö palveluita voisi ottaa käyttöön vain verkon yli? Toisaalta äskettäinen RIM:in Blackberryjen ongelma ei ainakaan paranna luottamusta keskitettyihin palveluihin.

Ennen kuin heitän viimeisen kiven annan Nokialle mielihyvin mahdollisuuden yllättää.

Google edellä, Facebook perässä

Googlen motorolashoppailu oli varmasti kaikille todella suuri yllätys. Googlen ja Facebookin käydessä kiivasta kamppailua internetin mestaruudesta on Googlella lyömäaseena tai riippakivenä oma rautavalmistaja. Olettaen että Googlen shoppailu osoittautuu nerokkaaksi liikkeeksi, olisiko Facebookilla tarpeeksi hartioita ostaa Nokia?

Leikitellään ajatuksella, ettei Microsoft-yhteistyö ja spekuloitu pilvimäisyys riitä pelastamaan Nokiaa degeneroitumiselta halpispuhelinvalmistajaksi. Kestääkö markkinoilla kenenkään kantti, jos osakkeen arvo pyörii yli vuoden neljän euron tietämillä? Saisiko Facebook oman Motorolansa tarttumalla kiinni maailman parhaaseen rautavalmistajaan? Pettäisikö Facebookien rahoittajien pokka?

Ennenlausumaton ajatus ei ole.

Imagonrakennusta ja egobuustausta

Ajatus tuntuu utopistiselta, jos kokee Facebookin pelkkänä imagonrakennustyökaluna. Käyttäjät voivat toki leimautua itsetuntoaan pönkittäviksi egobuustaajiksi, mutta juuri valtavan käyttäjämassan ansiosta Facebook voi hyvinkin olla seuraava maksutapapalvelu tai tunnistautumistekniikka, jollaiseksi Nokia ei pääse. Nokian NFC-osaamisen ja puolen miljardin käyttäjän yhdistäminen onkin mehukas ajatus.

Toisaalta – onko Googlen ja Applen etumatka edelleen liian suuri? Katsotaan kesällä 2012.

Pilven hallinnassa suuntana näyttää olevan kyky rakentaa suurempia ja suurempia pilviä eri malleilla, sekä ajaa pilvessä yhtä raskaampia sovelluksia. Tästä hyvänä esimerkkinä yksittäisen virtuaalin kapasiteetti rajojen kasvatus todella huimiin lukemiin.

Työasemien virtualisoinnissa taasen, halutaan mennä suuntaa missä eri laitteilla voidaan käyttää yhtä ja samaa alustaa, joka sijaitsee konesalin uumenissa ja jota järjestelmäasiantuntijat voivat hallinnoida ilman tarvetta lähitukeen.

Markkinointi puheissa käytetään termejä helppous, säästöt ja uutuutena ekosysteemi. Mutta helpottavatko nämä oikeasti ihmisten elämää? Tuovatko nämä oikeasti yrityksille säästöjä? Toteutammeko me oikeasti ekosysteemiä?

Virtualisoinnin helppous

Virtualisoinnin helppous perustuu täysin sen hallittavuuteen: On helpompaa kasvattaa ohjelmallisesti virtuaalin resursseja kun manuaalisesti fyysisen palvelimen resursseja. On helpompaa siirrellä virtualisoituja palvelimia konesaleista toiseen verrattuna fyysisten palvelimien siirtoon. Nythän on myös puhuttu dynaamisesta kapasiteetista, missä palveluiden tarvitsema kapasiteetti kasvaisi ihan itsestään.

Entäs sen virtualisoinnin takaa löytyvän fyysisen palvelimen hallinta? Edelleen sovelluksen vaatimat resurssit tulevat jostakin, oli kyse sitten fyysisen tai virtualisoidun palvelimen päällä toimiva sovellus. Oman lisä mausteensa tähän tuo dynaaminen kapasiteetti.

Liiketoimintamielessä on hienoa, että palvelut toimivat ja liiketoiminta ei pysähdy levytilan loppumiseen tai liian suureen kävijämäärään. Teknillisellä tasolla tämä taas tarkoittaa sitä, että tietohallinnon täytyy pystyä ennakoimaan tuleva kapasiteetin kasvu.

Virtualisoinnin säästöt

Virtualisoinnin säästöt perustuvat taas siihen, että kaikki palvelut keskitetään samaan fyysiseen alustaan. Onhan se kivempaa, että kaikki yrityksen sovellukset pyöritävät muutamalla fyysisellä palvelimella.

Mutta mitä tapahtuu, kun kapasiteentin tarve kasvaa? Kun katsotaan eri käyttöjärjestelmien ja sovellusten kehitystä, huomataan että käyttöjärjestelmät ja sovellukset vaativat enemmän ja enemmän kapasiteettia toimiakseen. Jos ennen käyttöjärjestelmä toimi koneessa yhden gigatavun verran muistilla, vaatii sama nykyisin neljä gigatavua. Toinen on sitten yrityksen kasvu, joka tuo tarpeen kasvattaa olemassa olevaa kapasiteettia. Se nyt on vain “happy problem”.

Kysymys onkin tässä se, että kun käyttöjärjestelmien ja sovellusten kapasiteetin tarve kasvaa, niin käykö meille lopulta niin että ne säästöt mitä me saadaan virtualisoinnista nyt ovatkin vain lyhytaikaisia?

Virtualisoinnin ekosysteemi

Tänän päivänä niin VMwaren kuin Nokian sivuilla puhutaan ekosysteemistä ja se tuntuu nyt olevan se juttu.

Mielestäni paras esimerkki ekosysteemistä tietotekniikassa on sähköposti, koska se on täysin universaali ja sitä voidaan käyttää missä tahansa käyttöjärjestelmässä ja monilla eri laitteilla. Tämä on mielestäni suurin syy miksi sähköpostista ei ole luovuttu, vaikka se tekniikaltaan onkin jo vanhentunutta.

Käyttäjillä on tänä päivänä hyvin erinlaisia tarpeita, toiset haluavat käyttää Mac käyttöjärjestelmää kun toiset taas Windows käyttöjärjestelmää. Toiset haluavat käyttää HTC:n tai Applen kännyköitä, kun toiset taas Nokian kännyköitä jne. Eli tämän päivän maailmassa käyttäjät ovat hyvin brändisidonnaisia, joten se tuo hyvin paljon haasteita rakentaa ekosysteemejä missä kaikki toimisi saumattomasti yhteen eri valmistajien sovelluksilla ja laittella.

Ajatuksena se olisi hienoa, kun voisi esimerkiksi lähetellä viestejä Facebook:sta Google+:n tai jos voisi hallinnoida eri virtualisointi ohjelmistojen päällä pyöriviä virtuaaleja yhen ja saman hallinnan kautta ja jopa voisi siirtää helposti niitä keskenään. Kysymys onkin näissä se, että miksi käyttäjät sitten käyttäisivät Facebook:ia kun voisivat käyttää Google+:a tai miksi käyttäjät käyttäisivät VMwaren virtualisointi alustaa kun voisivat yhtä hyvin siirtää virtuaalinsa helposti toiseen alustaan. Ovatko laitteisto ja sovellusvalmistajat oikeasti valmiita tähän murrokseen joka selkeästi kiristää entisestään kilpailua? Se jää nähtäväksi.

Mielestäni todellisessa ekosysteemissä, kyse on siitä että me luodaan kaikkia miellyttävä kokonaisuus missä me voidaan valita meitä itseämme kiinnostava laite tai sovellus, mutta me voidaan edelleen kommunikoida eri valmistajien laitteita ja sovelluksia käyttävien kesken. Ja tämä ei pelkästään jää ihmisten väliseen kommunikaatioon vaan kaikkeen muuhunkin kommunikaatioon. Tätä kautta me saadaan sitä todellista helppoutta, kun voimme keskustella eri sovelluksia käyttävien kesken tai voimme avata tiedostoja jotka on tehty eri sovelluksilla. Ja tätä kautta saamme myös säästöjä, kun voimme aidosti ja oikeasti valita sen sovelluksen mikä käy juuri siihen tämän hetken käyttötarkoitukseen ja voin saumattomasti päivittää sen johonkin toiseen, jos tulee uusia tarpeita. Ja ennen kaikkea näin rakennamme todellista ekosysteemiä!

p.s. Jos löydät VMworld:stä Louhen logolla varustetussa paidassa kulkevan hepun, niin tule juttelemaan näistä ja muista aiheista lisää. Saat palkinnoksi Louhen avaimenperän . Vaikka et Kööpenhaminaan pääsisikään voit seurata tapahtumaa Twitteristä tai lukea artikkeleita tapahtumasta myöhemmin täältä.

- Valmis halli konesalia varten
- Ei vaaraa maanjäristyksistä
- Vesijäähdytys
- Varma sähkö / verkkoyhteys
- Venäjän kasvumarkkinat naapurissa

Kysymys kuuluukin koska muut palveluntarjoajat huomaavat saman? Facebookin konesali hävittiin jo Luulajaan, mutta esimerkiksi Amazon ja MS voisivat hyvin olla seuraavia kandidaatteja. Kouvolan Voikkaan paperitehtaasta on edelleen kaksi kolmasosaa tyhjillään 2006 lopetetun paperitoiminnan jäljiltä.

Ennen brändityöryhmän perustamista 2008 Suomen ulkoinen maine perustui lähinnä metsäteollisuuteen, igluihin ja jääkarhuihin. 2010 paljastetuissa tuloksissa Suomen piti esittäytyä kauniin luonnon ja hyvän koulutuksen sekä rauhansovittelun asiantuntijana. Minne unohtui metsäteollisuus, tai pikemmin paperiteollisuus vuonna 2011?

Hienoltahan kuulostaisi, mikäli Suomi pysyisi painoteollisuuden edelläkävijänä myös tulevaisuudessa. Ehkä vuonna 2015, median siirtyessä pilveen, mukaan bränditavoitteisiin saadaan myös toimiminen pilvipalvelun kivijalkana.