Useimmiten internetsivu palvelee yhtä kolmesta tarkoituksesta: tieto, verkkokauppa tai ylimääräisen ajan kuluttaminen. Tiedon esimerkkinä käy lähes minkä tahansa yrityksen kotisivut, josta löytyvät perustiedot yrityksestä sekä mahdollinen markkinointimateriaali. Verkkokaupan tapauksessa edelliseen liitetään ostokanava.

Ylimääräisen ajan kuluttamisen internetsivulla ei ole profiilia. Ainoa tarkoitushan saada käyttäjän vapaa-aika kulumaan joutuisasti. Mikä onkaan mukavampaa, kun selailla Facebookissa muiden vanhoja päivityksiä tai katsoa kuvia edesmenneestä Kim Jong-Ilistä katsomassa asioita.

Miten verkkopalvelut on tehty?

Verkkosivu koostuu kolmesta eri osasta: tekstistä, kuvista sekä tietokannassa olevasta sisällöstä. Yksinkertaisimmillaan verkkosivu on .html päätteellä nimetty tekstitiedosto, johon on kirjoitettu haluttu sisältö (esimerkiksi yrityksen yhteystiedot). Kun verkkosivuille halutaan ulkoasu määritellään se usein erillisessä tekstitiedostossa. Mikäli sivuille halutaan kuvia tulee nämä ”lisätä” sivuston tekstitiedostoon.

Nykyaikaiset sisällönhallintajärjestelmät käyttävät yksittäisten tekstitiedostojen sijaan tietokantaa sivuston sisällön tallentamiseen. Tällöin sivuston tekstitiedosto ”kysyy” tietokannalta mitä tekstiä missäkin kohtaa sivua pitäisi olla. Tämä mahdollistaa tiedon paremman hallinnan ja verkkosivun sisällön päivittämisen ilman muutoksia verkkosivun ”koodiin”.

Saman asian voi (onneksi) tehdä n+1 eri tavalla

Aivan näin yksinkertaista internetsivun toteutus ei ole. Sivun käyttömukavuuteen vaikuttaa sivun koodin lisäksi käytettyjen kuvien koko sekä mahdollisen käytetyn tietokannan kyselyjen rakenne. Lisäksi sivua voidaan optimoida esimerkiksi niin, että eniten avatut sivut ovat kooltaan pienempiä ja aukeavat käyttäjille nopeammin.

Usein työ verkkosivujen kanssa jätetään kuitenkin siihen, kun verkkosivut ovat valmiit. Puutteet sivuston optimoinnissa korvataan palvelimen isommalla kapasiteetilla. Käyttämällä aikaa kysymyksiin mitä, kenelle ja miten säästyy todennäköisesti useita euroja verkkopalvelun kustannuksissa.

Nykypäivää ovat (valitettavasti) Elisa Viihteet ja Sonera Koti TV:t, jotka tuovat IPTV:n omaan vanhan koulukunnan televisioon. HD-tason kuvaa janoavat joutuvat päivittämään vanhan Saloran putkitelkkarinsa nykypäivän LED-tauluun. Uusi TV ei tosin poista sitä ongelmaa, ettei Elisan Viihdettä tai Soneran Koti TV:tä ole tarkoitettu käytettäväksi. Vai voiko olla nykypäivää odottaa yli 10min television käynnistymistä ja vihdoin kun TV on päällä saa nauttia verkkoyhteyden katkeilusta johtuvaa pikselöityvää TV-lähetystä?

Piilaaksossa käydään kovaa kilpaa vuoden 2012 TV-Internet herruudesta: Google ja Apple kehittävät, todennäköisesti lähes identtisiä, omilla iOS / Android käyttöjärjestelmillään varustettuja TV-laitteitaan. Kohta Angry Birdsiä voi pelata televisioruudulta mainoskatkon aikana omalta sohvalta, sähköposteista tulee ilmoitukset ruudulle kesken elokuvan loppukohtauksen ja sosiaaliseen mediaan päivitetään automaattisesti kanavat ja ohjelmat mitä kulloinkin katsotaan.

Tämänkin kilpailun ratkaisee varmasti se, kumpi kerkeää markkinoille ensimmäisenä määrittämään standardit palvelun käyttöön. Kuluttajilla päätösvaltaa ei ole. Pakkohan semmoinen on saada jos muillakin on?

Oma ymmärrys loppuu jo kesken. Miksi Internet pitää saada jokaiseen kodin sähkölaitteeseen? Mikä pakkomielle Internetin yhdistämisestä kaikkeen on tullut? Jo nyt kotisohvalle saa älypuhelimen, tabletin tai miniläppärin jotka kaikki ajavat varmasti samat ominaisuudet mitä TV-laitteeseen liitetty Internet tuo tullessaan. Älypuhelimen ja tabletin saa jo toistamaan Angry Birdsin täysikokoisena TV:stä, langattomasti.

Onko TV-internet markkinaherrojen luomaa keinotekoista tarvetta vai onko tässä nyt oikeasti joku juttu?

Missä meni vikaan laitteen ollessa kunnossa? Käytettävyydessä.

Toisaalta puhelin myi, Nokia jäi samalle tielle ja lopputuloksesta nautitaan nyt yhdessä Microsoftin kanssa. Onnistumisesta päättää sijoittajat, palvelun tai tuotteen tulevaisuudesta yrityksen johto. Nokian osake pyörii Helsingin pörssissä 4 euron tuntumassa ja Älypuhelinyksikköä ollaan kauppaamassa Microsoftille. Tulkitse nyt siitä onko se onnistumista vai ei?

Unohdetaan historia ja mietitään nykyhetkeä. Internetpalveluita nousee ja kuolee päivittäin. Oma mielenkiinto keskittyy tällä hetkellä ”Facebookin tappajaan” Google+ -palveluun. Palvelulla pitäisi olla kaikki mahdollisuudet, mutta silti käyttäjiä ei juuri ole. Miksi siirtyä Google+:aan jos Facebookissa on jo luonut ”standardin” sosiaalisen median käyttöön?

Kuka kehittäisi palvelun, jonka käyttöä ei tarvitse opastaa? Lopputulos vaatinee jo keinoälyä sekä käyttäjän mukaan muuttuvan käyttöliittymän. Se lienee sitten vuotta 2020 kun tällainen toteutus nähdään kuluttajien käytössä? Onneksi tätä ennen rahansa voi käyttää markkinointikoneiston keksimiin käyttökelvottomiin turhakkeisiin.

Ei sormellaosoittelua

En halua nauraa AppEnginen kanssa yllätyksiä kokeneille. Useimmiten vain oppirahojen maksamisen kautta, kun budjettiin on yllätyksellisesti tehtävä tilaa, huomaa tekemänsä virheet. AppEngine toimii hyvänä esimerkkinä.

Pilvihuumassa voi unohtua luvattoman helposti, että odottamattomat tekijät voivat aiheuttaa palveluntarjoajille hinnannostopaineita, jotka siirretään sellaisenaan asiakkaille. Sopimus antaa vastaavassa tilanteessa suojaa.

Maailma ei ole ennakoitavissa. Takavuosina muistan Kiinan järjestäneen suuren merisotaharjoituksen Taiwanin lähistöllä, joka kylmensi kansainvälistä politiikkaa maiden ja muiden suurvaltojen välillä. Tykkivenediplomatian ei luulisi vaikuttavan heti normaalin kuluttajan tai bisnespäättäjän arkeen. Kyseinen tapaus kuitenkin nosti muistikampojen hintaa rajusti ylöspäin liki yhdessä yössä, koska Taiwan sattui olemaan yksi suurimmista keskusmuistin valmistajista maailmassa. Toisaalta Taipeista sai kriisin aikana kiinteistöjä suhteellisen halvalla.

Viisastelija voi tietysti ennakoida seuraavan öljykriisin ajankohdan ja tämän vaikutukset IT-palveluiden hintoihin. Maksan ilomielin vinkistä.

Kasva lihaksien mukana

Yleensä yritykset kasvavat ja aikuistuvat asiakkaidensa mukana. Jos suuri osa toiminnan juoksevista kuluista menee pelkän laskentakapasiteetin tai muiden IT-palveluiden ostamiseen, kannattaa varmistaa, että hintojen nostopaineen voi siirtää omalle asiakkaille vähintään sopimuksen tasolla. Ostaja tuskin tästä tykkää.

Ennen kaiken laskentakapasiteetin siirtämistä pilveen kannattaa käydä läpi hinnannousun aiheuttamat riskit omalle toiminnalle. En neuvo ketään säilyttämään palvelimia siivouskomeroissa.  Harkitse sen sijaan onko hintariskin kannalta järkevää hajauttaa palvelut useammalle tarjoajalle ellei sitovaa määräaikaista sopimusta ole varmistamassa budjettia.

Tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia tarjoavat Eucalyptuksen kaltaiset hallintatyökalut, joiden avulla laskentakapasiteetin voi toteuttaa periaatteessa mistä vain. Tulevaisuus on kuitenkin vasta huomenna ja IT-osasto tekee päätöksiä tänään.

Lopulta musiikki oli vain osa Applen iCloudia, joka noin päällisin puolin tuli IOS5:n kautta ulos. Annoin ja annan edelleen runtua iCloudille, koska musiikkipuoli ei tarjoa vastaavaa ketteryyttä mitä haastajat.

Leivo itte parempi

Nokiaa ja nokialaisia on syystä ja vähemmän syystä kivitetty tarpeeksi. Yhden välipuhelinmallin julkaisu Suomen kaltaisilla mikromarkkinoilla ei vielä pulasta pelasta. En myöskään ymmärrä kakkosprioriteettina olevan käyttöjärjestelmän asettamista hengityskoneeseen.

Nokian toimesta julkisesti annettu kevyt piikittely kilpailevien käyttöjärjestelmien ajattelutavan vanhuudesta on toisaalta kohdallaan.

Miksi applikaatiot ja näiden data pitää ladata paikallisesti puhelimelle? Eikö palveluita voisi ottaa käyttöön vain verkon yli? Toisaalta äskettäinen RIM:in Blackberryjen ongelma ei ainakaan paranna luottamusta keskitettyihin palveluihin.

Ennen kuin heitän viimeisen kiven annan Nokialle mielihyvin mahdollisuuden yllättää.

Google edellä, Facebook perässä

Googlen motorolashoppailu oli varmasti kaikille todella suuri yllätys. Googlen ja Facebookin käydessä kiivasta kamppailua internetin mestaruudesta on Googlella lyömäaseena tai riippakivenä oma rautavalmistaja. Olettaen että Googlen shoppailu osoittautuu nerokkaaksi liikkeeksi, olisiko Facebookilla tarpeeksi hartioita ostaa Nokia?

Leikitellään ajatuksella, ettei Microsoft-yhteistyö ja spekuloitu pilvimäisyys riitä pelastamaan Nokiaa degeneroitumiselta halpispuhelinvalmistajaksi. Kestääkö markkinoilla kenenkään kantti, jos osakkeen arvo pyörii yli vuoden neljän euron tietämillä? Saisiko Facebook oman Motorolansa tarttumalla kiinni maailman parhaaseen rautavalmistajaan? Pettäisikö Facebookien rahoittajien pokka?

Ennenlausumaton ajatus ei ole.

Imagonrakennusta ja egobuustausta

Ajatus tuntuu utopistiselta, jos kokee Facebookin pelkkänä imagonrakennustyökaluna. Käyttäjät voivat toki leimautua itsetuntoaan pönkittäviksi egobuustaajiksi, mutta juuri valtavan käyttäjämassan ansiosta Facebook voi hyvinkin olla seuraava maksutapapalvelu tai tunnistautumistekniikka, jollaiseksi Nokia ei pääse. Nokian NFC-osaamisen ja puolen miljardin käyttäjän yhdistäminen onkin mehukas ajatus.

Toisaalta – onko Googlen ja Applen etumatka edelleen liian suuri? Katsotaan kesällä 2012.

Pilven hallinnassa suuntana näyttää olevan kyky rakentaa suurempia ja suurempia pilviä eri malleilla, sekä ajaa pilvessä yhtä raskaampia sovelluksia. Tästä hyvänä esimerkkinä yksittäisen virtuaalin kapasiteetti rajojen kasvatus todella huimiin lukemiin.

Työasemien virtualisoinnissa taasen, halutaan mennä suuntaa missä eri laitteilla voidaan käyttää yhtä ja samaa alustaa, joka sijaitsee konesalin uumenissa ja jota järjestelmäasiantuntijat voivat hallinnoida ilman tarvetta lähitukeen.

Markkinointi puheissa käytetään termejä helppous, säästöt ja uutuutena ekosysteemi. Mutta helpottavatko nämä oikeasti ihmisten elämää? Tuovatko nämä oikeasti yrityksille säästöjä? Toteutammeko me oikeasti ekosysteemiä?

Virtualisoinnin helppous

Virtualisoinnin helppous perustuu täysin sen hallittavuuteen: On helpompaa kasvattaa ohjelmallisesti virtuaalin resursseja kun manuaalisesti fyysisen palvelimen resursseja. On helpompaa siirrellä virtualisoituja palvelimia konesaleista toiseen verrattuna fyysisten palvelimien siirtoon. Nythän on myös puhuttu dynaamisesta kapasiteetista, missä palveluiden tarvitsema kapasiteetti kasvaisi ihan itsestään.

Entäs sen virtualisoinnin takaa löytyvän fyysisen palvelimen hallinta? Edelleen sovelluksen vaatimat resurssit tulevat jostakin, oli kyse sitten fyysisen tai virtualisoidun palvelimen päällä toimiva sovellus. Oman lisä mausteensa tähän tuo dynaaminen kapasiteetti.

Liiketoimintamielessä on hienoa, että palvelut toimivat ja liiketoiminta ei pysähdy levytilan loppumiseen tai liian suureen kävijämäärään. Teknillisellä tasolla tämä taas tarkoittaa sitä, että tietohallinnon täytyy pystyä ennakoimaan tuleva kapasiteetin kasvu.

Virtualisoinnin säästöt

Virtualisoinnin säästöt perustuvat taas siihen, että kaikki palvelut keskitetään samaan fyysiseen alustaan. Onhan se kivempaa, että kaikki yrityksen sovellukset pyöritävät muutamalla fyysisellä palvelimella.

Mutta mitä tapahtuu, kun kapasiteentin tarve kasvaa? Kun katsotaan eri käyttöjärjestelmien ja sovellusten kehitystä, huomataan että käyttöjärjestelmät ja sovellukset vaativat enemmän ja enemmän kapasiteettia toimiakseen. Jos ennen käyttöjärjestelmä toimi koneessa yhden gigatavun verran muistilla, vaatii sama nykyisin neljä gigatavua. Toinen on sitten yrityksen kasvu, joka tuo tarpeen kasvattaa olemassa olevaa kapasiteettia. Se nyt on vain “happy problem”.

Kysymys onkin tässä se, että kun käyttöjärjestelmien ja sovellusten kapasiteetin tarve kasvaa, niin käykö meille lopulta niin että ne säästöt mitä me saadaan virtualisoinnista nyt ovatkin vain lyhytaikaisia?

Virtualisoinnin ekosysteemi

Tänän päivänä niin VMwaren kuin Nokian sivuilla puhutaan ekosysteemistä ja se tuntuu nyt olevan se juttu.

Mielestäni paras esimerkki ekosysteemistä tietotekniikassa on sähköposti, koska se on täysin universaali ja sitä voidaan käyttää missä tahansa käyttöjärjestelmässä ja monilla eri laitteilla. Tämä on mielestäni suurin syy miksi sähköpostista ei ole luovuttu, vaikka se tekniikaltaan onkin jo vanhentunutta.

Käyttäjillä on tänä päivänä hyvin erinlaisia tarpeita, toiset haluavat käyttää Mac käyttöjärjestelmää kun toiset taas Windows käyttöjärjestelmää. Toiset haluavat käyttää HTC:n tai Applen kännyköitä, kun toiset taas Nokian kännyköitä jne. Eli tämän päivän maailmassa käyttäjät ovat hyvin brändisidonnaisia, joten se tuo hyvin paljon haasteita rakentaa ekosysteemejä missä kaikki toimisi saumattomasti yhteen eri valmistajien sovelluksilla ja laittella.

Ajatuksena se olisi hienoa, kun voisi esimerkiksi lähetellä viestejä Facebook:sta Google+:n tai jos voisi hallinnoida eri virtualisointi ohjelmistojen päällä pyöriviä virtuaaleja yhen ja saman hallinnan kautta ja jopa voisi siirtää helposti niitä keskenään. Kysymys onkin näissä se, että miksi käyttäjät sitten käyttäisivät Facebook:ia kun voisivat käyttää Google+:a tai miksi käyttäjät käyttäisivät VMwaren virtualisointi alustaa kun voisivat yhtä hyvin siirtää virtuaalinsa helposti toiseen alustaan. Ovatko laitteisto ja sovellusvalmistajat oikeasti valmiita tähän murrokseen joka selkeästi kiristää entisestään kilpailua? Se jää nähtäväksi.

Mielestäni todellisessa ekosysteemissä, kyse on siitä että me luodaan kaikkia miellyttävä kokonaisuus missä me voidaan valita meitä itseämme kiinnostava laite tai sovellus, mutta me voidaan edelleen kommunikoida eri valmistajien laitteita ja sovelluksia käyttävien kesken. Ja tämä ei pelkästään jää ihmisten väliseen kommunikaatioon vaan kaikkeen muuhunkin kommunikaatioon. Tätä kautta me saadaan sitä todellista helppoutta, kun voimme keskustella eri sovelluksia käyttävien kesken tai voimme avata tiedostoja jotka on tehty eri sovelluksilla. Ja tätä kautta saamme myös säästöjä, kun voimme aidosti ja oikeasti valita sen sovelluksen mikä käy juuri siihen tämän hetken käyttötarkoitukseen ja voin saumattomasti päivittää sen johonkin toiseen, jos tulee uusia tarpeita. Ja ennen kaikkea näin rakennamme todellista ekosysteemiä!

p.s. Jos löydät VMworld:stä Louhen logolla varustetussa paidassa kulkevan hepun, niin tule juttelemaan näistä ja muista aiheista lisää. Saat palkinnoksi Louhen avaimenperän . Vaikka et Kööpenhaminaan pääsisikään voit seurata tapahtumaa Twitteristä tai lukea artikkeleita tapahtumasta myöhemmin täältä.

- Valmis halli konesalia varten
- Ei vaaraa maanjäristyksistä
- Vesijäähdytys
- Varma sähkö / verkkoyhteys
- Venäjän kasvumarkkinat naapurissa

Kysymys kuuluukin koska muut palveluntarjoajat huomaavat saman? Facebookin konesali hävittiin jo Luulajaan, mutta esimerkiksi Amazon ja MS voisivat hyvin olla seuraavia kandidaatteja. Kouvolan Voikkaan paperitehtaasta on edelleen kaksi kolmasosaa tyhjillään 2006 lopetetun paperitoiminnan jäljiltä.

Ennen brändityöryhmän perustamista 2008 Suomen ulkoinen maine perustui lähinnä metsäteollisuuteen, igluihin ja jääkarhuihin. 2010 paljastetuissa tuloksissa Suomen piti esittäytyä kauniin luonnon ja hyvän koulutuksen sekä rauhansovittelun asiantuntijana. Minne unohtui metsäteollisuus, tai pikemmin paperiteollisuus vuonna 2011?

Hienoltahan kuulostaisi, mikäli Suomi pysyisi painoteollisuuden edelläkävijänä myös tulevaisuudessa. Ehkä vuonna 2015, median siirtyessä pilveen, mukaan bränditavoitteisiin saadaan myös toimiminen pilvipalvelun kivijalkana.

Itseasiassa suurempaa kehitystä tuntuisi olevan jopa hiustenkuivaajissa, jotka ovat teholtaan suurempia kuin virrankulutukseltaan (näin ainakin nimeämättömän valmistajan 1600W mallissa, jonka teho on 2100W). Ei liene aikaakaan, kun hiustenkuivaajat tuottavat jo sähköä. Tähän ei pilvipalveluissa heti päästä.

Mistä verkkopalvelun arkkitehtuuri koostuu?
Verkkopalvelu, esimerkiksi verkkosivut koostuvat perinteisesti kolmesta eri komponentista: verkkoyhteydestä, palomuurista sekä verkkopalvelimesta. Kyseessä ei siis ole mustaa taikaa eikä sitä kuuluisaa sinistä savua. Järjestyksellä on väliä, sillä liikenne Internetistä verkkopalvelimelle kulkee aina palomuurin kautta. Näin asiaton liikenne palvelimelle saadaan estettyä.

Pilvipalvelussa mukaan tulee kuormanjako. Kuormanjakoa voidaan toteuttaa joko yhdessä osassa heti palomuurin jälkeen tai kahdessa osassa sekä palomuurin jälkeen että virtualisoidussa laitteistokerroksessa. Mitä käytännössä tapahtuu? Haetaan vertauskuvaa hieman arkisemmasta tapahtumasta.

Kuormanjako käytännössä
Habitare-messut ovat käynnissä viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa. Autolla paikalle eksyneet pääsevät tutustumaan kahden tason kuormanjakoon. Ensimmäisenä parkkialueen portilla opastetaan oikealle pysäköintialueelle (A-E). Tämän jälkeen jokaisella pysäköintialueella yksittäiset oranssi- / keltaliiviset opastajat neuvovat lähimpien vapaiden paikkojen suuntaan.

Verkkopalvelussa kuormanjako toimii vastaavalla tavalla: Ensimmäisessä kuormanjaossa liikenne ohjataan palvelimelle, jolla on vapaita resursseja. Toisessa kuormanjaon kerroksessa virtualisointi hoitaa riittävästi resursseja palvelimelle jonne liikennettä ohjataan. Oikein toteutettuna kuormanjaon avulla palvelu skaalautuu lähes rajattomasti.

Pilvipalvelut eivät kuluttajalle arkkitehtuurin osalta näy. Kuluttajalle palvelun arkkitehtuurilla ei edes pitäisi olla merkitystä. Palveluntarjoajalle tämä antaa kuitenkin joustavuutta, kykyä kasvaa sekä kykyä palvella asiakasta kasvavien tarpeiden tyydyttämiseksi.

1) Oikean kanavan valinta pitäisi olla helppoa. Kuitenkin Facebookissa on yli 750M käyttäjää, Aktiivisemmat siirtyvät jo G+:n käyttäjiksi ja samaan aikaan Twitter rikkoo ennätyksiään 8868 twiittauksen sekuntivahdilla Beyoncen lapsiuutisilla. Lisäksi ainakin Yammer taistelee osittain samasta käyttäjäkunnasta. Aika ei vain riitä kaikkiin medioihin samanaikaisesti. Ystävät jakautuvat tasaisesti eri palveluihin, joten mikä ratkaisee palvelun valinnan? Päätelaitekohtaiset sovellukset eivät auta, sillä onhan statukset nähtävä ajasta ja paikasta riippumatta.

2) Kun kanava vihdoin selviää nousee ongelmaksi palveluiden poikkeavat käyttöehdot. Tunnetuin tästä lienee isoimpana Facebook, joka lunastaa paikan julkisuudessa aina ehtojen päivittyessä. Milloin kuvat ja statuspäivitykset ovat palveluntarjoajan omaisuutta ja milloin käyttäjän itsensä? Facebookia markkinointiin ja kilpailuun käyttävien on ainakin hyvä tutustua sääntöihin. Mikä estää ettei palveluntarjoaja muuttaisi sääntöjä niin halutessaan, varsinkaan mikäli käyttäjät eivät maksa palvelusta mitään?

3) Kun kanava ja pelisäännöt ovat selvät, on hyvä pysähtyä vielä hetkeksi miettimään yksityisyyden ja sosiaalisuuden rajoja. Selvää lienee jo se ettei ihan kaikesta ole pakko somessa kertoa. Toisaalta epäilen kuitenkin että suurimmalta osalta menee edelleen ohi kaikki “hömpötys” tietoturvasta. Jopa valtiovarainministeriö on kantanut korkensa kekoon kirjoittamalla “kevyen” 48 sivuisen oppaan sosiaalisen median tietoturvasta. Artikkeleita ja blogikommentteja aiheesta tulee viikottain, mutta missä raja sosiaalisuudelle tai yksityisyydelle todella menee?

Jos kaikki olisi todella helppoa, ei näitäkään asioita olisi tarvetta miettiä. Kenellä olisi valta ja oikeus tehdä tästä kaikesta helppoa?

Etätyö, läsnätyö tai paremmin monipaikkatyö taitaa olla paras termi kuvaamaan nykypäivän työkulttuuria. Töitä tehdään ties milloin asiakkaalla, toimistolla, kotona tai vaikka laiturilla mökillä kaupungin melun ulottumattomissa. 16.9 (sopivasti perjantaina) järjestetäänkin kansallinen etätyöpäivä Microsoftin ja SYKE:n yhteistyönä. Mahtaakohan päivällä olla mitään markkinointitarkoitusta MS:n Office 365 -palvelun kanssa?

Oli tai ei, työnteko totutun oman toimiston ja työpisteen ulkopuolilla vaatii työkalut läsnäolon korvaamiseksi. Microsoft ei onneksi ole kentällä yksin. Google julkaisee tutuista Gmailista ja Docsista myös Offline-tilassa toimivat työkalut. Kilpailua yritysasiakkaista on, mutta miksi yritykset eivät tähän ole vielä tarttuneet? Hienoltahan se kuulostaisi, että työkalut toimivat päätelaitteesta ja sijainnista riippumatta?

Pelkät toimistosovellukset eivät työkäyttöön riitä, mutta mitkä ovat aidosti ne työkalut mitä työssään päivittäin tarvitsee?

Muuttolaatikot vielä täyttyvät epämääräisistä paperipinoista, mapeista sekä muusta painetusta tuotteesta. Milloin tämän kaiken korvaa pilvi ja muutettavaksi jää (ehkä) vain kasa kevyitä päätelaitteita? Milloin toisaalta päästään irti päätelaitekohtaisesta lisenssitaistosta jonka korvaisi vain kuukausimaksullinen pilvi?

Ei sen pitäisi vaatia muuta kuin satunnaisen verkkoyhteyden ja vapaavalintaisen päätelaitteen, joten ei kai sen pitäisi olla näin vaikeaa?