Kuningas on kuollut! Kauan eläköön kuningas!

Wiredin artikkeli The Web is dead. Long live the Internet! pakotti hieraisemaan kesän rantahiekat simmuista. Onko webbi vain applikaatio TCP/IP:n päällä? Oliko vuonna 1990 11% nettiliikenteestä todella DNS-kyselyitä? Ei mullistavaa, mutta mielenkiintoista. Suositeltavaa luettavaa vaikket omaisi insinööritutkintoa DI:llä tai ilman.

Wired käsitteli pitkälti miten internetin käyttötottumukset ja bisnesmallit ovat muutuneet. Perässä piipitti pari kesäduunia vaille jäänyttä henkistä TKK:n tietoverkko-opiskelijaa. Käppyrän perusteella voi toki tulkita, että kyse on pelkästä verkkoliikenteen sisällöllisestä muutoksesta, jos ei näe metsää puilta.

Kunnioituksella Otaniemestä Keilaniemeen matkustaville tai jo perille päässeille, arvostan artikkelin hengessä, että verkkotekniikoiden toteuttamisessa teidän näkymyksenne on toimiva. Insinörttien perinnölle rakennetaan kuitenkin käytettävyydellä, eikä sen toteamiseen tarvitse olla suuri visionääri.

Netin yksi perusprinsiipeistä oli ainakin joskus veloituksettomuus. Netin nykymalli on pikemminkin: ”Saatavilla myös rajallinen maksuton versio.” HTML-ikäpolven johtamissa yrityksissä tuore malli on antaa osa palvelusta ilmaiseksi, ikään kuin pintaraapaisu porukan mukaan koukuttamiseksi, säästäen sokerin maksukykyisille.

Ala-asteikäisenä huumevalistukseen kuuluivat varoittelut diilereiden tarjoamista ilmaisista koukutusannoksista. Huolimatta lapsuudesta Helsingin Kalliossa, kertaakaan ei tultu tarjoamaan. Vähän myöhemmin sain ilmaisia annoksia Spotifylta, Skypeltä ja Voddlerilta. En kuitenkaan koulun pihalla vaan tässä ruudun edessä. Myönnän olevani koukussa. Annoksen Skypeä olen jo ostanut, noita kovempia en ole vielä uskaltanut.

En tunne palveluiden ansaintalogiikkaa perusteellisesti, mutta ainakin itse palvelu on jokaisessa tehty käyttäjien ehdoilla. Olemme ostaneet asiakkaillemme Spotifyn vouchereita palkinnoksi ja todistaneet käytettävyyden ostajan puolelta – no – ainakin liki moitteetta toimivaksi. Päällimmäisenä palveluista kuitenkin huomaa, ettei näitä ole rakennettu insinöörimäisesti ämpärin tilavuuteen perustuen. Ensin kahva, sitten kantoastia.

Pidän esimerkeistä etenkin Skypestä ja Voddlerista. Ei siinä, etteikö Spotify olisi upea, mutta tämä on jo musiikkisoittimien defacto-standardi, Skypen ollessa liki retroa ja Voddlerin ollessa kohtalaisen uusi ja niin cool, ettei siitä ihan kaikki edes vielä tiedä. Mulla on tunnarit, hah!

Palveluiden toimintamekaniikka ja tekniset edellytykset ovat molemmissa aika samanlaisia. Kukaan ei voi käydä puhelinkeskustelua, jos yhteys pätkii. Illan leffan nykiessä palaa käytettävyys Youtuben leijuvan kiekon tasolle. Molemmat perustuvat teknisesti p2p-verkkoihin, joissa palvelun käyttäjää näkemättä hyödynnetään (tai saatetaan hyödyntää) palvelun hyväksi. Suoritettaessa palvelua, käyttäjä ylläpitää palveluiden runkoa ja toteuttaa tahtomattaan hajautetun järjestelmän. Skype ei hirveästi mainosta tätä ominaisuutta, kun taas Voddlerilla ollaan avoimempia

Skype aloitti joskus 2000-luvulla IP-puheluista keskustelun ja ainakin huhujen mukaan Smilehousen johtava konsultti myi Makuunin osakkeensa, kun sai Voddlerin tunnukset. Anssi Kelaa harmittaa Spotifyn ja levy-yhtiöiden diili. Yksittäisillä lippulaivoilla on merkitystä, vaikka nämä joskus unohtuisivat uusien työntyessä tilalle. Nämä luovat markkinan, jonka sitten osaavin ottaa haltuunsa.

Verkkopalvelun ylläpitäminen on pääsääntöisesti aika kallista, ainakin jos sen haluaa tehdä omilla ehdoillaan ja omassa ympäristössä. Höyhensarjassa voivat globaalit pilvipalvelut olla helppo kustannusleikkuri ylläpitäjille eikä sen konkretisointi ei ole vaikeaa.

Palvelutarjoajien kannalta p2p on kuitenkin maksuton pilvi, joka vain odottaa hyödyntämistään. Hajautettu järjestelmä, jossa on ylettömästi käyttämätöntä potentiaalia ja joka skaalautuu sekunneissa palvelun tarpeisiin. Teknisesti p2p ei tietenkään ole lähelläkään pilvipalvelun määritelmää, mutta verkkopalveluiden kehittäjien kannalta voi näkemys olla erilainen. Käyttäjien työasemien ja kuluttajaoperaattorien kapasiteetti on moninkertaisesti isompi kuin vaikkapa Amazonin EC2. Kuuluuko toisaalta Skypen tai Voddlerin roadmapille koskaan palvelun keskittäminen ja siirtyminen startup-ajan tekniikasta tulorahoituksella maksettuun palveluun? Käyttäjänä kannalta muistaa, että palvelutarjoajien etiikka hyväksytään yhdellä EULA:n ruksittamisella.

Turhaan ryppyotsaisuuteen ei kuitenkaan kannata ryhtyä. Toimintamalli päälle päin on kuitenkin sympaattinen: me lainataan vähän sulta, mutta annetaan paljon teille ja ovathan palvelut sellaisenaan hienoja!

Yrityksien tietoturva- tai tietohallintovastuullisilla on kuitenkin eri näkemys mitä palveluita kannattaa sallia. Tuskin kukaan haluaa leimautua julkisesti verkkofasistiksi tai työnantajana ilonpilaajaksi blokkaamalla kaikki mahdolliset verkkopalvelut. Korkean riskitason palvelut kannattaa estotta taklata, mutta yleishyödylliselle liikenteelle voi asettaa rajat. Rajaamalla youtube-liikenteelle megatavurajan, säästää verkkokapasiteetin fiksummille hommille, mutta säästyy epämääräisiltä tiukkapipokeskusteluilta käytävillä. Lisää keinoista toteuttaa moinen voit kysyä vaikkapa Demidoolta.

2 Responses to “Kuningas on kuollut! Kauan eläköön kuningas!”

1. Tweets that mention Kuningas on kuollut! Kauan eläköön kuningas! « Pilvi.com -- Topsy.com says:

   19/08/2010 at 22:38

   [...] This post was mentioned on Twitter by Louhi Ylläpito, Lari Lehtonen. Lari Lehtonen said: lomat lusittu, back to pilvi: http://bit.ly/aQxFlD [...]
2. Jokainen kirjautuminen on kullan arvoinen « Pilvi.com says:

   29/08/2010 at 20:49

   [...] edellisen postauksen? Jos verkkopalveluille maksuttomien esikäyttäjien koukuttaminen on portti maksullisten [...]