Retro on muotia!

Muistan elävästi vierailun äitini työpaikalla 80-luvulla. Uteliaalle nassikalle oli suuri hämmästys kuulla, kuinka äipän oudolle telkkarille kirjoittama viesti oli hetkessä välitetty Helsingistä Tampereelle. Onpa nopea posteljooni, taisin todeta. Ensimmäinen kosketukseni sähköpostiin tapahtui aikakautena, kun työasemat eivät vielä olleet henkilökohtaisia, vaan niillä käytettiin mystiseltä kuulostavia keskustietokoneita. Huhupuheiden mukaan ne olivat huoneen kokoisia ja nielivät sähköä kerrostalon verran. Pian tuon kokemuksen jälkeen tuli Terminator 2:en Skynet. Urapolku oli osaltani jo varhain lukittu.

Aika hauskaa huomata, että muistaa etäisesti ajan, kun työasemat olivat tyhmiä etäpäätteitä ja IT:n, korjaan: ATK:n, maestro oli tuo mystinen keskustietokone. On myös hienoa olla työelämässä, kun trendi kääntyy henkilökohtaisista työasemista takaisin keskitettyyn hallintaan. Ellet jo tiennyt, tulet todennäköisesti viiden vuoden päästä operoimaan etäpäätteellä keskuskonetta. Lyödäänkö vaikka vetoa?

Virtualisointia on toteutettu pitkään palvelinpainotteisesti, jossa yksi argumentti on ollut hukkakapasiteetin minimointi. Sama suomeksi: saadaan koneesta kaikki teho irti. Tästä perspektiivistä katsottuna pilvipalvelut ovat vain palvelinvirtualisoinnin evoluutio, seuraava sukupolvi.

Työasemat ovat jääneet paitsioon, joka on outoa, koska työasemiin kohdistuu määrällisesti enemmän tietoturvariskejä ja kerrannaisesti työasemien hukkakapasiteetti on useimmiten valtava. Laskentatehoa on pyritty valjastamaan hyötykäyttöön, mutta mielestäni  ensisijaisesti ei pidä miettiä mitä hyötyä kevyemmillä työasemilla eli thinclienteillä saavutetaan.

Opetusympäristössä ja muissa julkisissa tiloissa on ilmeinen hyöty kutistaa laitteistobudjetti minimiin ja käyttää tehokkaiden työasemien sijasta romurautaa työasemina. Yritä sitten viedä mediatoimiston IT-managerina linjaa, että hajonneen Macin tilalle tulee viisi vuotta vanha desktop, joka ostettiin raksafirmalta romuna. Lopputuloksena AD/DJ:t, designerit ja muut hipsterit poistuvat nauraen kilpailijan leipiin ja upgreidaavat iPhonensa samalla nelosversioon. Hyvin toteutettua keskitettyä hallintoa vastaan kenelläkään on mitään, mutta tietohallinnosta vastaava voi silti hymyillä.

Työasemavirtualisoinnin ykköshyöty ei siis ole laitteistokulujen minimointi vaan IT-hallinnon parempi grippi eli kontrolli.

Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että kaikkia sovelluksista käyttöjärjestelmään suoritetaan työaseman sijasta palvelimella, tallennuksen tapahtuessa aina etälevylle. Käyttäjä ei ainakaan teoriassa huomaa eroa, mutta mikrotuen ei tarvitse säveltää ja säätää päivityksiä etäyhteydellä tai paikallisesti työasemille. Yksi asennus tai päivitys palvelimelle riittää, jolloin vuori todella tulee Muhammedin luo, eikä mikrotuen tarvitse kuluttaa tossunpohjia yksittäisten työasemien parissa. Lisäksi tietoturvataso paranee, kun dokumentit makaavat turvassa palvelimella eikä silppuna työasemilla. Pidän myös työn jatkuvuuden paranemista tärkeänä. Laitteistovaurion voi korjata pakasta vedettävällä läppärillä, jolla käynnistetään etätyöpöytä, josta dokkarit ja softat löytyvät valmiina.

Työasemavirtualisointia kannattaa kuitenkin harkita kaiken ulkoistuksen tapaan muut kuin taalerinkuvat silmissä. Tästä kerroimme jo valistusoppassamme. Kyse on pikemminkin siitä, arvostaako organisaatiossa notkeutta ja turhan työn vähenemistä tuottamattoman IT-hallinnon piirissä. En tiedä teistä, mutta ainakin itse olen laiska ja haluan minimoida toimistolla tehtävät lihastoistot. Jos IT-organisaation paisuttaminen on kuitenkin itseisarvo ja mikrotukesi pitää sormiharjoituksista ja jännetuppitulehduksista, kannattanee jatkaa samaan malliin.